Tampereen ooppera ry historia

Lentokonetehdas työllisti sotien aikana n. 2000 työntekijää. Talvi- ja jatkosodan aikana rintamalta tulevien suruviestien murtamien kotirintaman joukkojen moraali oli pidettävä korkealla ja samoin oli pyrittävä kaikin keinoin estämään yleisen masennuksen leviäminen kotiin jääneiden keskuuteen. Lentokonetehtaalla tehtaan työntekijöitten henkisestä vireydesta pyrittiin pitämään huolta kustantamalla tehtaan varoista työntekijöille monenlaisia harrastusmahdollisuuksia. Lentokonetehdas myönsi noina vaikeina vuosina määrärahoja työntekijöittensä urheilu-, näytelmä- ja musiikkiharrastuksiin sekä shakkikerhon toimintaan. Henkistä huoltoa hoidettiin yhdessä tehtaan Asevelikerhon kanssa. Tästä kerrotaan Lentokonetehtaan arkiston ’Selostuksissa tehtaan sosiaalisesta huoltotoiminnasta’ vuosina 1943-1946.

Jatkosodan aikaan vuonna 1943 Lentokonetehtaalla oli 10-miehinen kamariorkesteri ja työpajoilla järjestettiin samana vuonna kahdeksan ns. tehdaskonserttia. Tehtaalla keskusteltiin konserttien saaman vastaanoton innoittamana mahdollisuuksista tehostaa ja laajentaa työntekijöiden musiikkiharrastuksia. Tehtaan alueella sijainneen Valtion Ilmailuvarikon päällikön, piiritarkastaja Erkki Z. Stenbäckin ehdotuksesta toimitusjohtaja Reino Rissanen kutsui kapellimestari Heikki Miettisen Kemistä Tampereelle lentokonetehtaan orkesterin kapellimestariksi. Piiritarkastaja Erkki Z. Stenbäckin vaimo Inkeri Stenbäck ja Heikki Miettisen vaimo Helvi Valkonen-Miettinen olivat koulutuksen saaneita laulajattaria.

Musiikkitoimintaa alettiin kehittää hyvin vauhdikkaasti: tehtaan johtokunta antoi toimitusjohtajalle valtuudet maksaa tehtaan varoista uusien instrumenttien ja muiden välineiden hankinnat sekä huoneiston vuokraamisesta aiheutuvat kulut.

Kun Moskovan välirauha solmittiin vuonna 1944, rauhanehtojen velvoittamana jouduttiin Suomessa lakkauttamaan kaikki Asevelikerhot ja –yhdistykset. Niinpä myös Lentokonetehtaan Asevelikerho lopetti toimintansa ja lahjoitti kaikki varansa tehtaan Leski- ja Orpohuoltoyhdistykselle, joka perustettiin välittömästi Asevelikerhon tilalle. Uusi tehtaalle syntynyt yhdistys jatkoi musiikki-iltojen järjestämistä ’Lentävien iltojen’ nimellä. Tarkoituksena oli järjestää virkistysoimintaa tehtaan työntekijöille ja samalla kerätä varoja, joilla avustettiin ’niitä sodissamme kaatuneiden omaisia, jotka yhdistystä perustettaessa olivat tehtaan huoltorengastoiminnan avustettavina’ (Leski- ja Orpohuoltoyhdistyksen vskrt. 1944).

Yhdistyksen jäseneksi pääsi jokainen tehtaan palveluksessa oleva henkilö, ja jäsen sai maksaa haluamansa suuruisen vuosimaksun yhdistykselle.

Suuren suosion saavuttaneiden ’Lentävien iltojen’ innoittamana Lentokonetehtaan kapellimestari Heikki Miettinen lähti kehittämään ajatusta saada aikaan jokin suurimuotoinen musiikkiteos tehtaan orkesterin ja laulajien yhteistyönä. Tässä vaiheessa Miettinen rohkeni jo ehdottaa oopperaa. Miettinen oli saanut tehtaalta varoja lisätä orkesterin soittajien määrää ja ostaa orkesterille orkesterisoittimia. Ehkä yhtenä harrastuksen innoittajana oli myös se, että ’Lentävien iltojen’ solisteina olivat vierailleet Suomalaisen Oopperan (nyk. Kansallisoopperan) kuuluisia laulajia kuten Wäinö Sola ja Jorma Huttunen. Ja taustavaikuttajina olivat oletettavasti myös kapellimestari Mietttisen ja insinööri Stenbäckin laulajatarvaimot. Tehtaalle perustettiin vielä naiskuoro vuoden 1945 alussa, ja samoihin aikoihin Miettinen kutsui kokoon tehtaan ruokasaliin kaikkia oopperasta kiinnostuneita soittajia ja laulajia kuulemaan tulevista oopperasuunnitelmista.

Ensimmäiseksi oopperaksi valittiin Friedrich von Flotow’n säveltämä ’Martha’. Oopperaharjoituksiin lähdettiin innokkaasti, kuten Heikki Miettinen haastattelussaan kertoo: ”Innostus oli niin valtava, jopa niin suuri, että työläiset tulivat ruokatunnillaankin, ja jotkut vieläpä ennen töittensä alkua, ja pyysivät, että olisimme harjoitelleet joitakin epäselviä kohtia yhdessä.”

Oopperan ensi-ilta oli toukokuussa 1945, ja sitä esitettiin kaikkiaan kolme kertaa, kolmas kerta oli jo ylimääräinen ’yleisön toivomuksesta’. Solisteina olivat Helvi Valkonen-Miettinen, Inkeri Stenbäck sekä Suomalaisen oopperan solisteista Yrjö Ikonen ja Jorma Huttunen. Ohjaajaksi oli saatu professori Wäinö Sola, oman aikansa legendaarinen tenori. Sekä oopperan tekijöitten että tamperelaisen yleisön varaukseton kiinnostus innosti jatkamaan oopperaharrastusta. Niinpä välittömästi ’Marthan’ jälkeen päätettiin valmistaa toreadorien, tupakkatehtaan tyttöjen, sotilaiden ja salakuljettajien värikäs ja traaginen Georg Bizet’n ’Carmen’.

’Carmenin’ valitseminen oli uhkarohkea yritys. Rooleihin saatiin kuitenkin vankka miehitys: Carmenin osan lauloi Helvi Valkonen-Miettinen ja Don Josen Wäinö Sola. Ooppera valmistui ensi-iltaansa keväällä 1946, ja se oli jo etukäteen loppuunmyyty. Lehtien kommentit olivat kiittäviä: ”Yllättävän kypsää”, kirjoitti Aamulehti. Kansan Lehti toivoi harrastuksen jatkuvan: ”Tampereella alkaa olla traditiota oopperaesitysten alalla.” Ja toivottavaa olisi, että ” ... tällaisia näytäntöjä, joihin puheteatterimme eivät voine aikaansa käyttää, vastaisuudessakin aikaan saataisiin.”– ’Carmen’ esitettiin kevään aikana kolme kertaa ja syksyllä samana vuonna kaksi kertaa, siis kaikkiaan viisi kertaa.

Lentokonetehtaan oopperoitten aikaan puhuttiin perinteen syntymisestä Tampereen musiikkielämään. Einari Marvia kirjoitti Uudessa Suomessa Lentokonetehtaan ’Carmenin’ arvostelussaan: ”Moni perinne ei varmaan ole alkanut onnellisimmissa merkeissä kuin Tampereen Ooppera.” Lentokonetehtaan oopperan onni oli siinä, että taloudellinen puoli pyrittiin järjestämään tehtaan varoin.

’Marthan’ ja ’Carmenin’ valloittaessa tamperelaiset musiikinharrastajat maassamme elettiin poikkeuksellisia aikoja: Moskovan rauhan ehdot koettiin ankarina, jopa kohtuuttomina, valvontakomissio vietti juhliaan Helsingissä Hotelli Tornin kabineteissa, vakoojat samoilivat ympäri maata etsimässä Suomeen paenneita neuvostokansalaisia luovutettaviksi takaisin Neuvostoliittoon, elettiin säännöstelyn kireätä aikaa ja jopa huvitilaisuuksien järjestäminen oli luvanvaraista. Valmetin Lentokonetehtaalla paiskittiin töitä kuten muissakin suomalaisissa teollisuuslaitoksissa Neuvostiliitolle maksettavien sotakorvausten kimpussa. Kaikesta huolimatta Lentokonetehtaalla jatkettiin ahkerasti musiikkitoimintaa: kuorot ja orkesteri kokoontuivat säännöllisesti harjoituksiinsa. Oopperaa tosin ei enää harjoiteltu. Syytä siihen, miksi oopperaharrastus tältä erää lopetettiin ei lentokonetehtaan arkistoista ole löytynyt minkäänlaista mainintaa. On arveltu, että musiikkitoiminta laajeni vähän liikaa, eikä oopperan ehkä katsottu kuuluvan tehtaan musiikkitoiminnan piiriin.

Lentokonetehtaalla valmistettujen kahden oopperan saama yllättävä vastaanotto Tampereella osoitti kuitenkin, että tamperelainen musiikkiyleisö kaipasi tänne sisä-Suomeen vakinaisluontoisen oopperanäyttämön. Lähin paikka nauttia oopperaesityksistä kun oli ollut Helsinki. Oopperalaisten keskuudessa syntyi ajatus perustaa Tampereelle oopperayhdistys.

Marraskuussa 1946 päätettiin kutsua koolle Lentokonetehtaan oopperoissa mukana olleita keskustelemaan mahdollisuudesta perustaa kaupunkiin oopperayhdistys. Kolmestakymmenestä kutsutusta saapui paikalle vain seitsemän, joten tässä vaiheessa yhdistyksen perustaminen ei vielä onnistunut. Niinpä päätettiin kutsua Aamulehteen ilmoituksella koolle kaikki oopperasta kiinnostuneet ravintola Hämeensiltaan 8.12.1946. Tällä kertaa paikalle saapui kaikkiaan 27 henkilöä, joista suurin osa oli Lentokonetehtaan toimihenkilöitä ja muita työntekijöitä. Kokouksessa päätettiin Reino Rissasen johdolla Tampereen oopperayhdistyksen perustamisesta. Vastaavanlaista yhdistystä ei silloin vielä ollut muualla Suomessa, joten kyseessä oli merkittävä kulttuuriteko kun Suomen ensimmäinen Helsingin ulkopuolinen oopperayhdistys aloitti toimintansa. Tampereen Ooppera ry antoi puitteet lentokonetehtaalla alkaneen oopperatoiminnan jatkumiselle.

Tamperelainen ooppera lähti vauhdilla alkuun. Ensimmäiseksi oopperakseen yhdistys valitsi kotimaisen Leevi Madetojan ’Pohjalaisia’. Ensi-ilta oli 5.5.1947. Tampereella on esitetty oopperaa yhtäjaksoisesti vuodesta 1947. Oopperaa tehtiin yhteistyössä mm. Tampereen Teatterin ja Tampereen Työväenteatterin kanssa. Vuonna 1981 Tampereen Ooppera ry:n, Tampereen teatterin ja Tampereen kaupungin välille tehty yhteistyösopimus mahdollisti esitysten pitkäjänteisen suunnittelun. Tampere-talon valmistuttua vuonna 1990 oopperan esityspaikaksi saatiin Tampere-talon iso sali.

Yhdistyspohjalta toimittaessa rahoitus oli kiinni harrastajien kiinnostuksesta mutta myös mitä suurimmassa määrin yhteiskunnan, siis Tampereen kaupungin ja valtion suhtautumisesta Helsingin ulkopuolella toimivan oopperan, Tampereen Oopperan rahoitukseen. Vuonna 1995 perustettiin Tampereen Oopperatoimintasäätiö vastamaan oopperaproduktioista. Sen hallituksessa on Tampereen Ooppera ry:n, Tampereen kaupungin ja Tampere-talo oy:n edustajat. Nykyään Tampereen oopperoiden tuotannosta vastaa Tampere-talo.

Vaikka Tampereen Ooppera ry ei enää tuota varsinaisia oopperaesityksiä, on yhdistyksellä edelleen merkittävä rooli oopperataiteen tunnetuksi tekemisessä ja hallinnassaan olevan Grand Prix-stipendirahaston turvin lahjakkaiden laulajien opintojen tukemisessa. Yhdistys järjestää myös oopperamatkoja johonkin kiinnostavaan kohteeseen.

Lähde: Reino Turunen: Oopperaharrastuksen vakiintuminen Tampereelle. Suomen historian pro gradu –tutkimus Tampereen Yliopistossa keväällä 1974.

Lentokonetehtaalta Tampere-taloon

Oopperaharrastuksen vakiintuminen Tampereelle

lentokonetehtaan 'Lentävät illat'

Martha & Carmen valloittavat tampereen

Ajatus oopperayhdistyksen perustamisesta syntyy